torstai 30. toukokuuta 2013

Puolustaessamme korkeakoulumaisuutta, ymmärrämmekö mitä teemme?

Kun kiipeämme riittävän ylös koulutusjärjestelmässämme, saavumme korkeakouluun. Korkeakoulu on yhdyssana, joka muodostuu sanasta korkea ja koulu. Koulun tiedän ja tunnen. Siellä opitaan, opetetaan, ohjataan ja valmistutaan johonkin. Entä korkea.. hmm. Ilmaiseeko sana, että tämä koulu on muita ylempänä, että se on formaalin oppimisen viimeinen keidas ja että sieltä saa evääkseen kaiken ylimmän tiedon? Tapahtuuko korkeakouluissa korkeampaa oppimista, kuin jossain muualla? Toteutetaanko siellä korkeinta opetusta korkeakouluopettajien toimesta?

Mitä sitten, kun yhdyssanaan lisätään ammatti -sana eteen, siis ammattikorkeakoulu? Miltä yhdyssana sitten näyttää? Ammatti- sana nostaa esiin mielikuvia työstä, työnsä osaavasta ammattilaisesta, työssä oppimisesta sekä ammattistatuksen saaneesta henkilöstä. Kohtaavatko tässä kaksi eri oppimisen kulttuuria: kädentaitajaperinteet oppimisessa sekä korkeakouluoppiminen? Yhdistää tulisi onnistuneesti tutkimus ja työ, ammattimainen työn suoritus ja analyyttinen työskentely, tekeminen ja kehittäminen.

Koko 17-vuotisen ammattikorkeakoulu-urani ajan näiden edellä mainittujen asioiden yhdistäminen on ollut hankalaa ja se on aiheuttanut jatkuvia jännitteitä ammattikorkeakoulun henkilöstön sisällä. Työn ja tieteen kannattajat ovat kiistelleet keskenään oikeasta suunnasta ja tavasta oppia. Kiistelyn kohteina tässä työn ja tieteen ristivedossa ovat olleet amk-johtaminen, opettajan työnkuvan painotukset, opettajien osaamisvaatimukset, oppimisen toimintaympäristöt sekä opettajien työn resursoinnin painotukset.

Itse tunnustan väriä työelämäläheisten ratkaisujen ja oppimisjärjestelyjen puolesta ammattikorkeakoulujen kehittämisessä. Työskentelen tällä hetkellä kollegojeni kanssa mm. työn opinnollistamisen parissa. Kyseessä on löytää toimivia ratkaisuja ammattikorkeakouluopiskelijan opintojen aikaisen työssäkäynnistä kertyvän osaamisen integroimiseen osaksi ammattikorkeakouluissa tehtäviä opintoja. Olen koetellut tätä aihetta useassa ammattikorkeakouluyhteisössä eri alojen opettajien parissa. Esiin nouseva vastustus on verhoutunut huoleksi ammattikorkeakoulumaisuuden katoamisesta.

"Eihän työpaikalla suhtauduta ja toteuteta työtä niin, että korkeakoulumaisuus voidaan taata."

"Miten sitten käy korkeakoulumaisuuden, jos kaupan kassalla olevaa työtä voi kuitata amk-opinnoiksi?"

Kun olemme huolissamme korkeakoulumaisuudesta, olemmeko oikeasti? Vai ymmärrämmekö korkeakoulumaisuuden akateemisina tietoina, joihin taitoa on vaikea liittää? Minusta tuntuu usein, kun kuuntelen tätä keskustelua, että korkeakoulumaisuus on ymmärretty väärin tai sitä käytetään kilpenä työn ja opintojen todellisen integraation edessä.

Meidän ammattikorkeakoululaisten tulee kyetä yhdistämään toiminta ja kehittäminen, työ ja tutkimus tutkivaksi ja kehittäväksi työotteeksi sekä asenteeksi. Tähän parhaat mahdollisuudet takaavat aidot toimintaympäristöt, joissa meidän ja opiskelijoittemme tulee työskennellä yhdessä muun työelämän ihmisten kanssa.  Meiltä se vaatii jatkuvaa ohjauksen ja oppisisältöjen synkronointia työn kanssa, jatkuvia neuvotteluja ja yhteiskehittämistä opiskelijoiden ja muun työelämän kanssa. Se vaatii myös rohkeutta nähdä korkeakoulumaisuuden toteutuvan työn ympäristöissä tiedon ja taidon integraationa.

Ammattikorkeakoululainen Kimmo



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti