Olen aina innostunut raja-aitojen kaatamisista, uusita, ei typillisitä ratkaisuista, erilaisten toimijoiden yhteen saattamisista. Nyt kun koulutuslohkokin kokee leikkauksia ja kiristyksiä...olen aistivinani uusia ituja ja mahdollisuuksia kurjuuden keskellä ja niiden johdosta. Ammattikorkeakoulujen toimintaympäristöissä on signaaleja, jotka viestivät työn paikkojen ja oppimisen aidosta kohtaamisesta. Uusi Suomi uutisoi hiljattain yhdestä: http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/64574-lidl-korkeakoulu-suomalaisille-alkaa-opiskelijoiden-palkka-1500-eukk.
Olemme HAAGA-HELIAn ammatillisessa opettajakorkeakoulussa työstäneet työn opinnollistamisen ajatusta ja toimintaa. Ideana on kyetä tunnistamaan ja tunnustamaan opintojen aikaisesta työssäkäynnistä kertyvä osaaminen osaksi ammatttikorkeakouluopintoja. Työn opinnollistamisen polkuja voi olla kolmenlaisia:
1) Yksittäinen opiskelija oivaltaa tekemänsä työn liittyvän oleellisilta osiltaan opiskelemaansa alaan ja opintokokonaisuuksiin tai jaksoihin. Hän käynnistää opinnollistamisneyvottelut kyseisten opettajiensa ja työnanatjansa kanssa.
2) Ammattikorkeakoulussa hankkeistetaan opintokokonaisuuksia/jaksoja sekä toteutetaan työelämäprojekteja ja niiden työtoiminta tulee opinnollistaa opinnoiksi. Myös koko opetussuunnitelman pohja-ajatukset ja rakenteet voidaan työstää opinnollistamisen idealle.
3) Elinkeinoelämän ja julkisen sektorin organisaatiot voivat räätälöidä yhdessä alueen ammattikorkeakoulujen kanssa työsntekijöilleen kehittämis-urapolun, joka tähtää amk-tutkinnon suorittamiseen työpaikkapainotteisesti.
Hyviä avauksia on jo olemassa. Saan olla riemukkaana rinnallakulkijana muutaman ammattikorkeakoulun kanssa, kun he hankkeistavat opintokokonaisuuksiaan ja työstävät opetussuunnitelmiaan opinnollistamisen hengessä. Seuraan myös aktiivisesti ammattikorkeakoulumme Haagan yksikön uudisraivaajan työtä, kun yrityksen intressit ja amk-koulutus integroituvat uudella, ennen kokemattomalla tavalla. Arvokkaita avauksia!
Mutta rohkeutta tarvitaan lisää! Edessämme on aika, jolloin vähemmällä rahalla täytyy saada enemmän aikaan. Tässä tilanteessa on löydettävä uusia avauksia kouluttaa ja ohjata ihmisiä ammattinsa saloihin. Meidän tulee rohkeasti lähteä etsimään elinkeinoelämästä ja julkiselta sektorilta yhteistyökumppaneita, jotka ovat halukkaita näkemään ammattikorkeakoulutuksen oppimisentilat työpaikoillaan. Voisiko yritysten henkilöstökoulutuksen jatkumona olla luontevasti ammatikorkeakoulututkinto tai ylempi ammattikorkeakoulututkinto? Voisiko yrityksessä tai esim. sairaalassa tai päiväkodissa tarvittavaa osaamisen kehittämistä hankkia tekemällä amk-tutkinto työtä ja työpaikkaa kehittäen? Minä en osaa kuvitella näihin kysymyksiin ei-vastausta.
Epäilyksen äänet, jotka kohdistuvat kyseisiin pyrkimyksiin liittyvät huoleen korkeakoulutasoisuuden laskusta. Alistuuko ammattikorkeakoulu puhtaaksi työtarpeiden lyhytnäköiseksi toteuttajaksi ja korkeakoulutasoisuus kärsii? Mennettääkö ammattikorkeakoulu näkijän ja kehittäjän roolinsa? Ei tietenkään. Ammattikorkeakoulun tulee näissä yhteistyötilanteissa huolehtia tutkivasta ja kehittävästä otteesta ja integroida työnäkynsä työn paikoille. Tämä avaa enemmän kuin sulkee. Meiltä tulee löytyä ketteryyttä hioa rakenteemme ja toimintamme tähän sopivaksi. Meillä tulee olla rohkeutta etsiytyä autenttisen työn luo. Meillä tulee olla kykyä kehittää yhdessä työn menetelmiä, oppimisen menetelmiä työssä, meillä tulee olla uskallusta tulkita korkeakoulutasoisuutta ja rakentaa oppiva alue koulun ja muiden toimijoiden rajapinnoille. Olemmeko valmiit? Minä olen.
T: Kimmo
P.S. www.osataan.net/tyokalut
