KENEN JOUKOISSA SEISOT...?

"Kenen joukoissa seisot, kenen lippua kannat...". Tunnetun poliittisen laulun ajankohtana oli selkeää valita puolensa. Olit joko meidän puolella tai meitä vastaan. Oli kaksi puolta, oli kaksi totuutta, oli kaksi maailmaa ja Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen. 1970-luvun alakoululaisena katseli yhteiskuntaa ja maailmaa ydinsodan pelossa ja sille oli yksi syyllinen aina sen toisen puolen mielestä. Vanhempani ponnistelivat omakotitalolainan kanssa, tehden työtään ja ohjaten minua yhteiskuntaa, joka jäsennettiin yläluokkaan, keskiluokkaan ja työväenluokkaan. Minua kannustettiin opiskelemaan, jotta saavuttaisin parhaat mahdolliset asetelmat elämälleni. Tämä ohjeistus oli luonnollista, koska meitä on pitkään jaettu koulutuksen, ammatin sekä varallisuuden pohjalta tietynlaisiin karsinoihin. Tuohon edellä mainittuun kolmijakoon on pohjautunut yleispolitiikkamme, puoluekenttämme, sosiaali- ja terveyspolitiikkamme ja minua luonnollisesti kiinnostava koulutuspolitiikkamme. Riippuen aina koulutussektorin poliittisesta vetäjästä, ovat painotukset, selvitykset ja tulkinnat ponnistaneet kolmijaon pohjalta tai sen jännitteistä.

Olen organisaatioiden toiminnasta ja niiden kulttuureista kiinnostuneena tutkijana pitänyt ääntä postpostpostmodernin ajan pirstaloitumisesta, jossa työnkuvat, työt, toimijaroolit ja käytetty aika työhön ovat fragmentoituneet. Puolesta ja vastaan asetelmat ovat tässä katsannossani hämärtyneet ja heimoja on ollut useita, ei vain riistäjiä ja riistettyjä. Siksi kiinnostuinkin BBC:n tutkimusyksikön (vetäjinä professorit Mike Savagen ja Fiona Devinen) laajasta sosiologisesta luokkatutkimuksesta, joka uutisoitiin Helsingin Sanomissa reilu kuukausi sitten. Tämän tutkimuksen pohjalta isobritannialaisesta yhteiskunnasta hahmottui SEITSEMÄN yhteiskuntaluokkaa. WAU! Yli 161 000 ihmisen haastattelututkimuksen perusteella vanhat luokkajaot kuvasivat heikosti nykyisen yhteiskunnan tilaa. Ihmisten yhteiskunnallista pääomaa mitattiin tiedustelemalla heidän tuntemiensa ihmisten määrää ja asemaa. BBC:n tutkimuksen mukaan perinteinen jako kolmeen on aivan liian yksinkertainen kuvaamaan kompleksista yhteiskuntaa. Yhteiskuntaluokkia hahamotettaessa tulisi huomioida taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset tekijät. Taloutta tässä kyseisessä tutkimuksessa on mitattu ansiotuloilla, asunnon arvolla ja säästöillä. Sosiaaliset tekijät muodostuivat siitä, kuinka paljon ihmiset tunsivat toisia ja millaisissa asemissa yhteiskunnassa ystävät ja tutut olivat. Kulttuurista pääomaa arvioitiin ihmisten kiinnostuksesta kulttuurin eri muotoihin ja mitä ihmiset harrastivat. Ja nyt sitten ne löydökset:

1. Eliitti. Ison-Britannian etuoikeutetuin yhteiskuntaluokka erottuu muista kuudesta luokasta ennen muuta varallisuutensa perusteella, mutta sillä on myös eniten yhteiskunnallista ja kulttuurista pääomaa.
2. Vakiintunut keskiluokka. Tämä ryhmä on toiseksi varakkain ja sillä on toiseksi eniten myös kulttuuripääomaa. Britannian väestöstä 25% kuuluu tähän luokkaan.
3. Tekninen keskiluokka. Tämä pieni luokkaryhmä on varakas, mutta se saavuttaa matalat luvut yhteiskunnallisen ja kulttuurisen pääoman osalta. Teknistä keskiluokkaa kuvaa sen yhteiskunnallinen eristäytyneisyys ja kulttuuriapatia.
4. Uusi vauras työväenluokka. Nuori luokkaryhmä, joka on yhteiskunnallisesti ja kulttuurisesti aktiivinen, mutta tuloiltaan keskiluokkaa.
5. Perinteinen työväenluokka. Matalat mittaustulokset kaikkien kolmen luokka-asemaa määrittävän ulottuvuuden alueella. Perinteisen työväenluokan asunto-omaisuuden arvo on kohtalaisen korkea, koska ryhmän keski-ikä on kaikkein korkein, 66 vuotta. Perinteiseen työväenluokkaan kuuluu briteistä 14%.
6.Nousevat palvelutyöntekijät. Tähän uuteen nuorista kaupunkilaisista koostuvaan ryhmään kuuluvilla on runsaasti yhteuiskunnallista ja kulttuuripääomaa.
7. Prekariaatti. Tähän köyhimpään luokkaan kuuluvilla on myös vähäinen sosiaalista ja kulttuuripääomaa. Noin 15 % Britannian väestöstä kuuluu tähän ryhmään.

Onko myös meidän yhteiskunnassamme havaittavissa yhteiskuntaluokkien variaatioita? Onko meillä orastamassa uusia yhteiskunnallisia heimoja, jotka määrittyvät yhä enemmän vapaa-ajan ja pakotetun tai valitun joutilaisuuden kontekstien kautta? Tutkintojen, työstatuksen ja varallisuuden rinnalle on kiilautumassa ihmisiä erottelevana tekijöinä sosiaaliset verkostot, kulttuurinen ymmärrys ja kultturiset intressit.

Tämä on haaste meille kansamme valistustyössä oleville toimijoille. Millaisen tulevaisuuden edestä teemme työtä? Millaista arvopohjaa tai arvopohjia edistämme ja onko niistä yhteiseksi liimaksi? Missä ovat ne järkevät, tavoiteltavat yhteisöllisyyden paikat? Entä ne paljon mainostetut verkostojen solmukohdat, joihin jokaisen itsensä kasvattajaksi ja opettajaksi kutsuvan tulisi suuuntaviivoja pystyttää? Mitä jos ei paljoo kiinnosta...

Monenväristen lippujen keskeltä Kimmo