Hyväksikäyttöä vai yhteistoiminnallista osaamisen kehittämistä?

Ammattikorkeakoulu X:n kehittämispäivässä pidin esitystä Verkkovirta-hankkeesta (www.amkverkkovirta.fi), joka keskittyy työn opinnollistamisen kehittämiseen korkeakoulukentässä. Alustukseni oli edennyt kohtaan, jossa esille nostin työelämälähtöisiä opinnollistamisen tapauksia. Esimerkeissäni oli toteutuneita yhteistyöprojekteja, joissa jokin yritys oli ollut aloitteellinen ammattikorkeakoulua kohtaan. Yhdessä oppilaitoksen kanssa yritys muokkasi amk-tutkintokoulutusta toimintaympäristönsä haasteisiin. Yhteistoiminnasta hyötyivät työelämäläheisyyttä tavoitteleva ammattikorkeakoulu, yritys, joka sai voimavarjoa kehittämiseen sekä yrityksen valitut työntekijät, joiden tutkintotaso nousi. Yllättäen amk-opettajajoukosta nousi huolestuneen pedagogin kysymys: "Onko jokin muuttunut, kun julkinen koulutus kehittää yksittäisen yrityksen toimintaa yrityksen hyväksi, eikö se ole väärin?"

Mitä tapahtuu yksittäisen amk-opiskelijan kohdalla, kun hän sovittaa opiskeluaan työpaikan toimintaan ja sen tarpeisiin, jossa hän työskentelee? Syntyykö sama ongelma? Mitä tapahtuu harjoitteluissa? Kuinka paljon saa painottua oppilaitoksen tavoitteet ja harjoittelukontekstina olevan yrityksen tavoitteet? Missä kulkee hyväksikäytön ja yhteistyön raja? Onko puhdasta yhteistyötä vain koulun tarpeiden totetuminen autenttisissa työn ympäristöissä, elinkeinoelämän tarjotessa ainoastaan toimintaympäristö? Ohjaako yrityskohtaiset, räätälöidyt tutkinto-opinnot harmaalle vai peräti mustalle alueeelle?

Kun nykyisessä osin hybridisessä työelämässä osaamista kehittyy, sekoittuvat instituutioiden ja heidän edustajiensa roolit eri verkostojen solmukohdissa. Perinteiset työnjaot ja yhteistyökumppanuudet menettävät merkityksensä. Uudet, yllätykselliset osaamisen muodot kehittyvät yhä monimutkaisempien tapahtumaketjujen ja toimijaryhmien johdosta. Myös ammattikorkeakoulut ovat osa tätä kompleksista maailmaa. Ammattikorkeakoulujen tulee pohtia roolejaan osaamisen kehittämisessä muun työelämän kanssa toimittaessa. Perinteisen oppimispolun tarjoaminen: a) teoriaopinnot, b) ohjattu tai puoliohjattu harjoittelu "oikeassa" työelämässä ja c) yritykseen tehty opinnäytetyö, ovat liian kankea ja yksipuolinen panos nykyiseen menoon. Alussa esiin nostettu amk-opettajan huolestunut kysymys tuo kaikuja vanhasta hyvästä ajasta, jolloin kaikilla oli selvät toisiinsa sekoittumattomat roolinsa yhteistyössä.

Aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen (ahotointi) sekä työn opinnollistaminen (opintojen aikaisesta työssä kertyvän osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen) ovat merkkejä hybridisestä korkeakouluopiskelusta. Hybridinen opiskelu sisältää perinteistä opiskelua, ahtoinnin ja opinnollistamisen pohjalle rakentuvia osaamisen näyttöjä, aiempien tutkintojen hyväksi lukemisia sekä digitaalisia oppimisen muotoja. Näiden opiskelumuotojen taustalla sekä fokuksessa on monikytköksellinen työelämä. Siinä sekoittuvat hetkellisesti elinkeinoelämän, julkisen sektorin ja kolmannen sektorin asiantuntijoiden, korkeakouluopiskelijoiden sekä opettajien positiot. Jos jäämme vahtimaan reviirejämme, saamme vahtia niitä ihan YKSIN.

T: Kimmo