tag:blogger.com,1999:blog-5374371462736170458.post7152946147515351017..comments2016-04-08T10:17:22.411+03:00Comments on Kimmon kipakat: Mitä teemme yhteisöllisyydellä? -osa 2Kimmo Mäkihttp://www.blogger.com/profile/12378288902084524333noreply@blogger.comBlogger1125tag:blogger.com,1999:blog-5374371462736170458.post-19314368823775219962012-08-08T17:51:23.304+03:002012-08-08T17:51:23.304+03:00Voi olla, että ihan vielä kaikkia kesäpölyjä ei ol...Voi olla, että ihan vielä kaikkia kesäpölyjä ei ole pyyhitty aivoista, mutta juuri tänään olen syvällä monimuotopedagogiikassa. Keskeisin kysymys on ihan arkinen: miten yhteisöllisyys toteutuu opintokokonaisuuksissa, jotka toteutetaan pääosin verkkoympäristöissä silloin kun käytössä ei ole ryhmiä perinteisessä mielessä, kasvokkaisia tapaamisia vähän ja prosessit ovat aika lyhyitä?<br /><br />Vaihdan siis näkökulmaa enkä näinä ammattikorkeakoulujen rakennemuutosten aikoina juuri nyt jaksa pohtia organisaation ja johtamisen kysymyksiä, joissa yhteisöllisyyttä on todella helppo kritisoida (tästä huolimatta pidän yhteisöllisyyttä myös organisaatioiden voimavarana - jopa kipeissä tilanteissa).<br /><br />Periaatteessa ihan samat lainalaisuudet taitavat päteä oli ryhmä millainen tahansa ja päämääräkin kovasti määrittelee toimintaa. Kuitenkin esimerkiksi sosiaalisen median ryhmistä ja yhteisöllisyydestä on jo löydetty joitakin erityisiä piirteitä (vrt. erityiset eettiset haasteet)- mihin viittaatkin.<br /><br />Olen erityisen kiinnostunut siitä, miten pääosin verkossa tapahtuva opiskelu voi muodostua prosessiksi, sisältää hyvää yhteisöllisyyttä sekä tiedonmuodostuksen ja oppimisen että keskinäisen tuen mielessä. Puhunkin varmasti nyt enemmän siitä ihmisten kohtaamisesta ja kohtaantumisesta. Joitakin toiveita herättäneitä periaatteita ja rakenteita olemme saaneet syntymään ja jopa toimimaan. <br /><br />Yhteisöllisyys ei välttämättä opinnoissa ole kovin hyvin käyttöön otettu voimavara edes silloin, kun toimitaan perinteisillä tavoilla. Se ei myöskään ole itsetarkoitus, mutta on varmasti merkityksellistä juuri mainitsemassasi mielessä: siinä hankitaan valmiuksia yhteistyöhön verkostoissa, opitaan ehkä kyseenalaistamaan omaa ajattelua, uskaltaudutaan kuuntelemaan erilaisia ”ääniä”, joskus päästään jopa dialogeihin. Riidatkaan eivät ole harvinaisia, mutta ne hyvin hyödynnettyinä voivat toimia myös oppimisen mahdollisuuksina. Opiskelijoiden näkemysten mukaan tällainen yhteiskehittely on oppimista edistävää ja rohkaisee oman ajattelun esille tuomiseen. Ehkä se on jopa analoginen organisaatioiden yhteisöllisyydestä syntyneiden kokemusten kanssa.<br /><br />Vinkiksi muuten: Anna-Liisa Karjalainen Diakista väittelee Joensuussa 18.8. klo 12. Väitöskirjan nimi on Elettyä ymmärtämässä http://wanda.uef.fi/vaitokset/uef_vaitos2.php?id=394. Hän on kerännyt aineistonsa sosionomitutkintoa monimuotoistaessa. Siinä on mielenkiintoinen näkökulma opettajaryhmän kehittävään yhteistyöhön ja vahvaan tutkimukselliseen orientaatioon. Tämä tutkimus porautuu tarkastelemaan opiskelijoiden omaelämäkerrallisia ja ammatillisia reflektiotekstejä ja niiden merkitystä, mutta sen konteksti on ammatillinen koulutus ja ammatillinen kehittyminen.<br /><br />Terv. MarjoMarjo Kolkkanoreply@blogger.com